Tiina ja Leena olivat lähteneet vähän viihteelle kaupunkiin kaksin ilman aviomiehiään. Valomerkin jälkeen he lähtivät kotimatkalle, ja lähellä kun asuivat, päättivät taittaa matkan kävellen.
Matkan varrella oli hautausmaa, jonka poikki naiset päättivät oikaista. Kesken matkan kummallekin tuli kuitenkin yllättäen vessahätä, joten kumpikin teki tarpeensa pusikkoon. Paperia heillä ei tietenkään ollut, joten Tiina päätti käyttää pyyhkimiseen alushousujaan ja heitti ne sitten pois. Leena tuumi, ettei viitsi haaskata hyviä alushousujaan moiseen, ja nappasi läheiseltä tuoreelta haudalta kukkakimpun koristenauhan ja käytti sitä. Helpottuneina vaimot palasivat kotiin.
Seuraavana päivänä Tiinan ja Leenan aviomiehet juttelivat kahvikupillisen ääressä:
”Olen vähän huolissani vaimoni käytöksestä”, Tiinan mies sanoi. ”Hän tuli eilen illalla kotiin ilman alushousuja!”
”Ei tuo vielä kovin paha ole”, Leenan mies vastasi. ”Minun vaimoni tuli kotiin perseessään kortti, jossa luki ’Kaipauksella muistaen, Helsingin mieskuoro’.”