Kolme sotilasta oli menettänyt yhden ruumiinosan. Yhdeltä oli katkennut jalka, toiselta käsi, ja kolmannelta mulkku. He menivät kirurgin luo:
”Onko täällä jalkoja?” kysyi ensimmäinen.
”Ei ole kuin naisten käsiä, kelpaako?” kysyi kirurgi.
”Ihan hyvin”, vastasi sotilas.
”Onko täällä käsiä?” kysyi toinen.
”Ei ole kuin naisten jalkoja, kelpaako?” kysyi kirurgi.
”Mainiosti”, vastasi sotilas.
”Onko täällä mulkkuja?” kysyi kolmas.
”Nyt ovat valitettavasti mulkut päässeet loppumaan, mutta tuossa vastapäätä olevassa eläintarhassa on kuollut norsunpoikanen, kelpaako kärsä?” kysyi kirurgi.
”No, kyllä se ihan hyvin saattaisi sopia”, vastasi sotilas.
Kaikki kolme tulivat valittamaan ruumiinosistaan.
”Minun jalkani ei ole hyvä, aina kun tanssin valssia, niin jalka vie väärään suuntaan”, sanoi ensimmäinen.
”Seuraava!” huusi kirurgi.
”Minun käteni ei ole hyvä, aina kun menen aamulla kuselle, käsi havittelee mulkkuani”, sanoi toinen.
”Seuraava”, huusi kirurgi.
”No, mitäs sinulla on valittamista mulkustasi?” kysyi kirurgi.
”Ei tässä muuta, mutta aina jos kävelen liian lähelle ruohoaluetta puistossa, kärsä tulee housusta esiin ja työntää tukon ruohoa perseeseeni.”